Hannu Voittoon Vaarojen Maratonilla!

Hannu voitti "Vuoden Klassikoksi" muodostuneen Vaarojen maratonin ultran (86 km) uskomattomalla juoksulla ja historian toiseksi kovimmalla ajalla 9.21,32. Hannun kisa oli kontrollissa hyvin lähdöstä maaliin. Voitto näytti GPSin mukaan ratkeavan ensimmäiseen Kolin nousuun ja sitä seuraavaan nopeaan vaihtoon toisen kierroksen kovaan alkumyllytykseen, jolloin peesaajat tippuivat. Kahden edellisen vuoden voittaja: Heikki Siivari tuli toiseksi samalla ajalla Lauri Lahtisen kanssa.

Tässä hannun tilitys matkan varrelta:

"Reissun onnistuminen varmistettiin heti perjantaina työpäivän jälkeen Pitsa Puffassa suoritetulla tankkauksella ja viereisestä kaupasta haetuilla luomutuotteilla. Ja eikun porukka autoon ja nokka Ylivieskasta kohti Kolia.

Matka sujui leppoisasti niitä näitä jutustellessa ja Jukan notkistellessa päivällä hakemiansa kenkiä huomiseksi juoksukuntoon. Itse hankin kengät jo viikkoa aiemmin, joten olin niillä ehtinyt jo vähän ulkoilla. Rautalammin seutuvilla pongattiin tien varresta pari hukkaa. Sudet katselivat meitä levollisesti, niillä ei ollut kiire minnekään.

Vähän ennen kymmentä oltiin perillä ja ehdittiin ilmoittautumaan Hotellille. Samalla pidettiin hengenluontitilaisuus Vavan filosofiveljesten kanssa ja sovittiin lopullisesti joukkuetaktiikka seuraavalla päivälle. Maaliin pitää päästä kaikesta huolimatta. Tässä onnistuttiinkin tuplasti paremmin kuin odotin-:).

Aamulla kahvit naamaan, vaihtokassi huoltopaikalle ja lähtöviivalle. Lähtöpaikalla vetreässä kunnossa oleva joulupukki suoritti alkulämmittelyt ja hyvän kokoinen hilpeä porukka pääsi aamuhämärässä klo 7:00 vyörymään matkaan.

Matkaan lähdettiin pikkunättiä vauhtia oloa tunnustellen. Kaikki tuntui alusta lähtien olevan kohdallaan. Jalka oli kevyt ja vauhti tuntui helpolta. Vavan veljesten pitäessä vauhtia matka eteni sujuvasti. Ylityspaikalla itse imeskelin ensimmäistä geeliä ja huomasin joukkuekavereideni täyttävän pullot suoraan veneestä (taisivat ravistaa myös kengän pohjista vähän kivennäisaineita joukkoon). Itse tyydyin täyttämään pulloni kuitenkin järjestäjien vedellä. Radan vaikeimmalla osalla etenin käsijarru päällä pitäen Mikon kokoajan näköpiirissäni. Marko sai flown päälle ja karkasi meiltä Ryläykselle mennessä muutaman minuutin etumatkalle. En ollut tästä huolissani, vaan noudatin etukäteen miettimääni taktiikkaa eli juokseminen aloitetaan aikaisintaan toisen venematkan jälkeen. Olo oli hyvä ja matka eteni sujuvasti. Huomasin ennen Ryläystä, että Mikon vauhti hieman hidastui ja Lauri tulikin takaa ja meni meidän ohitse. Itse tyydyin kuitenkin vielä Mikon vauhtiin ja ajattelin, että kohta saan juosta yksin ihan riittämiin. Juttuseura kelpasi vielä tässä vaiheessa. Ei menty "porinat pois"-vauhtia.

Ryläyksen jälkeen lyhyellä tieosuudella menin Mikon edelle ja aloin pitämään omaa vauhtia. Jonkin matkan päästä saavutin Laurin ja 35 km:n kohdalla Markon. Jatkoin Markon kanssa jonkin matkaa, jolloin Lauri sai meidät kiinni. Marko oli kaatunut ja kolhinut samalla vähän jalkojaan. Satamasta hotellille kävelin ylämäen rauhallisesti, jolloin Lauri meni edelleni ja jätti minua muutaman minuutin ylämä-essä hotellille tullessa. Olin tässä vaiheessa toisena väliajan ollessa 4.21.

Suoritin nopean huollon ja jatkoin matkaa. Huomasin lähtöpaikan ohittaessani, että Lauri tulee suoranpäässä takanani. Tämä oli viimeinen vilaus, jonka näin kilpakumppaneistani. Lopun matkaa jatkoin omaa vauhtiani muiden vauhdista välittämättä. Vauhti ei päätä huimannut, mutta ajattelin jatkaa matkaa samaa kevyttä tahtia ainakin seuraavaan ylityspaikkaan asti, ellei muut tule takaa kovalla vauhdilla ja pakota lisäämään vauhtia.

Ennen salmen ylityspaikkaa alkoi ensimmäisiä tavallisen maratonin taivaltajia tulla vastaan. Heiltä saikin kivasti kannustusta, josta sai voimia jatkaa matkaa. Ei ollut enää niin yksinäistä vaan välillä löytyi juttuseuraa. Olo alkoi jo vähän vaikuttaa siltä, että matkaa oli jo takana. Jalka tuntui silti kevyeltä ja olin varma, että ainakin tällä vauhdilla jaksan maaliin. Jatkoin edelleen rentoa vauhtia vältellen suurempia ponnistuksia sekä ylä- että alamäissä.

Ennen Ryläystä sain Hyppölän Terolta hienoa kannustusta. Tämän jälkeen tuntemukseni paranivat ja Ryläyksen päältä aloin loppuliidon maaliin. Jukkien ja Emman antamien väliaikatietojen ja kannustusten myötä viimeiseltä juottopaikalta eteenpäin maastollisesti helpompi osuus oli tällä kertaa todellakin helppoa. Fiilikset olivat loppunousussa mahtavat ja maaliviivan ylitys nosti lopulta jalat maanpinnan yläpuolelle.

Kyllä ei tarvi miellyttää ja sykemittarini pudottikin minut nopeasti maanpinnalle kisan jälkeen. Siinä oleva ainutlaatuinen Training Effect kertoi kilpailun harjoitusvaikutuksen olleen 3,0, asteikon ollessa 1,0 - 5,0. Käyttöoppaan mukaan lenkki kehittää 2 - 4 kertaa viikossa toistettuna aerobista suorituskykyä. Harjoitus ei myöskään edellytä erityisiä palautustoimenpiteitä."

Terveiset vuoden kalassikosta vaarojen Msratonilta: HannuO