Euroopan mestaruus Rogainesta!

Pari Mäkinen&Oja nappasi hienoa voiton rogainen EM kisasta Ukrainan Migovosta. Äärimmäisissä olosuhteissa (+40 päivällä ja yöllä +20 hum.90%)käydyssä kisassa pari haki melkein kaikki rastit keräten 269 pistettä 281 pisteestä. Toiseksi tullut moninkertainen EM ja MM-mitalijoukkue Prague Rogaining Tsekeistä hävesi lopulta 4 pistettä. Tsekit vetivät hommansa niin tiukille, että paria elvytettiin kisan jälkeen kaikin mahdollisin keinoin muutama tunti. Kolmanneksi tullut Salomon Estonia jäi jo 20 pistettä. Tuloshaitari venyt väljäksi kovien olosuhteiden ja vaativan radan seurauksena. Jokaista maaliin selvinnyttä voidaan pitää voittajana, sillä neljänkympin helle tuntuu samalta kuin olisi kahdenkymmenen kilon paino pään päällä. Maasto oli myös kovin ja vaativin mitä tässä lajissa on nähty viime vuosina.

Kisan kulku:
Alue on kaksijakoinen: tasaissehkoa peltojen rikkomaa kumpuilevaa maastoa oli vajaa puolet alueesta ja jyrkkäpiirteistä harjujen ja syvien notkojen rikkomaa reunavuoristoa (400 m korkeuserot) toinen puoli. Kaikkialla rastipisteet olivat osin vaikeita tiheikköisessä maastosta johtuen. Rinnerasteja oli myös tarjolla, sekä huikeaa yösuunnistusta 1:30 000 kartalla tiheikköisessä metsässä korkeilla harjanteilla.

Juomaa ilmoitettiin oleva 500l neljällä juomapaikalla. Osanotttajia oli 300, joten laskimme, että juomaa ei riitä mitenkään kaikille. Säntäsimme ensin tasaisemmalle laidunnetulle alueelle sekä siellä oleville juomapaikoille, koska vuoristosta sai vettä myös maastossa olevista puroista. Näin ollen uskoimme, että järjestäjien vesi loppuu kesken kisan ja tästä voi tulla ratkaiseva tekijä hyvään tulokseen.

Laskimme reitille aikataulun maaston mukaan ja näytti selvältä, että haemme kaikki rastit aiemman kokemuksen sekä GPS:llä mitattujen mallinopeuksien perusteella. Alku menikin aivan tuubiin: olimme noin tunnin edellä omaa aikataulua kisan puoliväliin saakka. Puolet pisteitä oli kerätty jo 10 tunnin kohdalla! Yes, taktiikkakin näytti toimivan, sillä saimme korkata täydet juomaleilit alkupätkällä ja vuoristosta sai kuin saikin vettä maastosta käyttäen puhdistustippoja (Ruotsalainen Xinix).

Pimeän tultua maasto muuttui reitillämme vuoristoiseksi ja rastien otto oli entistä vaikeampaa. Joka kerta kun pusikosta lähti suunnalla rastia kohden joutui läpipääsemättömään tiheikköön, jossa piikkiköynökset tarttuivat mieheen ja hidastivat matkantekoa. Väljän metsän löytyminen oli paikoin tuuria, paikoin kartasta arvattavaa taitoa. Siellä missä metsä olisi ollut kulkukelpoista puuston vuoksi, saattoi olla koko maanpinnan peittävä Boysenmarjaköynöstö, joka tarttui kenkiin, sukkiin ja lopulta kaatoi miehen mättäikköön: tuskaista menoa!

12 tunnin jälkeen reittimme kulki ylös harjanteilla oleville rasteille. Epähuomiossa emme ottaneet riittävästi vettä alhaalla olevista puroista. Näin ollen juomat pääsivät loppumaan harjanteilla ja meno muuttui tuskaiseksi ja hitaaksi. Kauhunhetkiä koimme pitkän harjennevälin päätteeksi kun ohitimme huomaamatta polun, joka olisi vienyt rastille. Polun lähtö jäi piiloon hakkuujätteen sekaan ja maasto oli tyystin erimallinen kuin kartta antoi ymmärtää. Laskeuduttuamma 50-80m tiheikköön väärälle nenällä, jossa älysimme tilanteen ja palasimme takaisin etsimään polkua paikasta, jossa 15 min aiemmin olimme pitäneet palaveria. Lopulta polku löytyi ja matka jatkui normaalisti kurkkua kuivatessa entistä enemmän. Nestehukka alkoi käydä sitämättömäksi ja yritimme muutamasta purosta rutistaa vettä jopa kosteasta maasta. Ei onnistunut, joten jatkoimme matkaa ja viimein löydettiin reitiltä pieni noro, josta täytettiin juomaleilit ja saatiin meno-mono taas vilkahtelemaan iloisemmin. Sinänsä on ihan sama tekikö mittakaava, korkeuskäyrät vai väsymys tepposet. Pari-kolme 15 min etsiskelyä piti tehdä yön aikana ja kisan oli vain jatkuttava maaliin täyspainoisesti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jokainen tekee tässä maastossa pummeja.

Aamun sarastaessa aikaa oli mennyt enemmän kuin oltiin laskettu. Jätimme yhden 5p arvoisen kukkulan valloittamatta, vaikka se oli aivan reitillä. Tämä siksi, että halusimme kerätä matkalta maaliin tärkeät 7p ja 8p arvoiset rastit sekä pari pienempää optiota. Homma sujuikin hyvin ja maali lähestyi tässä vaiheessa aikataulun mukaan.

Loppuratkaisuissa meillä oli viimeisenä 3p rasti, jonka käymiseen olin laskenut 50-60 min. Edellisellä rastilla aikaa oli 54 min. Väsymys ja tuskainen kuumuus sekoittivat päätä enkä meinannut saada järkevää ajatusta aikaiseksi. Hannu painoi päälle ja halusi lähteä hakemaan viimeisen kolmosen ennen maalia. Sain viimein sanottua, että mennään maaliin ja varmistetaan, ettei saada ylityssakkoja. Hyvinhän tämä oli mennyt ja uskoimme menestykseen ilman ylimääräistä riskinottoa. Maaliin menikin vain 18 min alamäkeen ja hieman pettyneenä itseeni totesin hiljaa, että se kolmonen olisi pitänyt hakea. Meillä jäi aikaa 40 min ja jäimme odottelemaan tuloksia ja muita joukkueita reilussa johtoasemassa entisen tiimikaverin: Jukka Pinolan tarjoillessa iloisesti "virvokkeita" meille maatessamme varjossa asfaltilla.

Määräajan täyttyessä maillä oli 20 pisteen johto toisena olevaan Eestin Salomoniin. Kovia Tsekkejä en ollut nähnyt ja arvasin heidän yrittävän kaikkensa mestaruuden eteen. Niin he tekivätkin: 3 min myöhässä ja tuskaisilla ilmeillä vääntäen he ylittivät maalilinjan joutuakseen suoraan elvytykseen. Piste eroa rasteista, vähennykset heille ajan ylityksestä ja tulos oli meidän hieno voitto yhdestä maailman kaikkien aikojen kovimmasta Rogaineparista. Näin ensimmäinen Euroopan Mestaruus oli tosiasia viime vuoden pronssin lisäksi. Hienoa! Maammelaulun soidessa kätkin kyyneleet kääntämällä pääni kohti Suomen lippua takaviistoon. Soi sana kulta-aa-ii-neeen!

Menestystekijät
Harjoittelu: vuosien harjoittelu pohjana. Ennen kisaa parin kuukauden aikana noin 15-20 tuntia treeniä viikossa, viimeistelyjaksolla 10 kpl yli 8 tunnin suunnistuslenkkiä kisareppu kisapainoilla mukana reilun kuukauden aikana, seikkailukisa Artic 24 oli hyvä välietappi, Fläll Räven Classic-kisan seuraaminen paikalla ja viimeistelylenkki Kebnekaisen maisemissa (12h) viikkoa ennen (kts. blogi: http://www.scandinavianoutdoorstore.com/blogit/team-sos/2010/elokuu/klassikko/). Sen lisäksi normitreenit, lihashuolto ja voimaharjoiteelu, sekä rastiväliaikojen analysointi ja laskeminen kisan tyyppimaastoihin hyvän taktiikan: "plänin" tekemiseksi.

Välineet: välineet pitää olla kunnossa ja huippuluokkaa. Ice Bugin nastoitetut Hikot toimivat hyvin tässä maaastossa pitävän ja riittävän paksun pohjan sekä väljän lestin ansiosta. Ospreyn kisareput, uudet energiat ja juomat testattiin etukäteen. kompassit, paidat, nikkasuojat (goiternit) sekä kasa muita juttuja oli viritetty kisan vaatimusten mukaan. Lorpenin sukilla, jalkahoidoilla ja rasvauksella saadaan jalkaterät pysymään kunnossa ja meno jatkuu vastustajien ontuessa eteenpäin. Kaikki on itsestä kiinni ja omista valinnoista.

Voitto oli siis yhdistelmä kokemusta, treenaamalla tehtyä kuntoa, testattuja välineitä, kokeiltuja energioita, hyvää reittisuunnittelua ja vähän tuuriakin. Suoritus ei ollut unelma, mutta rutiinisuorituksellakin voitettiin antamatta kuumuuden ja ongelmien ottaa meistä niskalenkkiä.

Hieno, kisa, hieno paikka, hieno maa, upeat fiilikset.
We love Ukraine!
-Seppo-